Mitä sulle kuuluu?
Osallistuimme isolla porukalla syyskuussa WordCamp Finland -tapahtumaan, jossa tutustuimme WordPress-alan tekijöihin ja trendeihin. Yksi puheenvuoro erottui joukosta otsikollaan “Tunnista ja ehkäise työuupumus”. Oli ilo huomata, että Suomen WordPress-yhteisö halusi antaa tilaa tällaiselle puheenvuorolle, sillä aihe on valitettavan ajankohtainen myös meidän alallamme ja myös minulle henkilökohtaisesti. Tässä kirjoituksessa kerron omasta työuupumuksestani ja pohdin, kuinka esihenkilö voi edistää tiimiläistensä hyvinvointia.
Muutama fakta työuupumuksesta Suomessa:
- Työuupumuksen riski koskee yhä suurempaa joukkoa työssä käyviä suomalaisia
- Noin joka neljäs työntekijä kuuluu työuupumuksen riskiryhmään
- Tilanne on huonontunut erityisesti naisilla
- IT-alalla psyykkiset oireet ovat yleisin sairauspoissaolojen syy
- Mielenterveyden häiriöt kuten masennus ja ahdistus ovat merkittävä syy pitkiin sairauspoissaoloihin
- Mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kääntyi selvään nousuun jo vuonna 2016
Lue lisää: Miten Suomi voi? -tutkimus, Eläketurvakeskus
Faktat luettuani esihenkilö-minäni alkoi miettiä, että ainakin tilastollisesti tiimissäni saattaa olla henkilöitä, jotka kärsivät uupumuksesta jollakin tasolla. Mitä minä pystyn esihenkilönä tekemään, jotta ongelma ei kasvaisi? Miten voin hyödyntää omia kokemuksiani auttaakseni muita?
Oma kokemukseni uupumuksesta
Viime talvena uupumus koputti ovelleni. Lopputuloksena oli pitkä sairausloma töistä, jonka jälkeen töihinpaluu tapahtui asteittain kevennettyjen vastuiden kanssa, ensin ilman esihenkilövelvoitteita. Kesäloman jälkeen työni jatkui täydellä toimenkuvalla. Kirjoitin tilanteestani tuolloin pitkän kertomuksen LinkedIn:iin, sillä halusin olla avoin kokemieni asioiden suhteen, saada vertaistukea ja tietysti antaa sitä muille samassa tilanteessa oleville.
Tilanteeni huononi salakavalasti ajan mittaan. Psykologin kanssa keskusteltuani sain jäljitettyä, mistä asti asiani olivat olleet huonolla tolalla. Sairauslomaan johtaneet oireet alkoivat ensin näkyä vapaa-ajan harrastuksissa: huomasin, että alkutalvesta hyvässä nousussa ollut hiihtokuntoni huononi, enkä yhtäkkiä palautunutkaan kunnolla. Podin myös ihmeellistä flunssaa, mikä ei koskaan puhjennut kunnon taudiksi, eikä myöskään parantunut. Nyt tiedän, että tämä oli kehoni tapa viestiä, ettei kaikki ollut kunnossa.
Töissä tuli uupuneena tehtyä koko ajan pieniä virheitä ja varsinkin ongelmanratkaisukykyni heikkeni merkittävästi. Tuntui, kuin aivoni olisivat lakanneet kokonaan toimimasta ja taitoni kääntää haastavat asiat voitoiksi loisti poissaolollaan. Jälkeenpäin ajateltuna en edes kovin tarkasti muista, mitä tein töissä viimeisinä päivinä ennen sairauslomaa.
Ihminen on kokonaisuus
Haluan mieluummin puhua uupumuksesta kuin työuupumuksesta, sillä ihminen on kokonaisuus. Jos olet hyvin uupunut töissä, jaksamisesi tuskin on normaalia vapaa-ajallakaan. Taustalla on kokonaisrasitus, johon liittyy yksilön koko elämäntapa. Jotta kokonaisrasituksen saisi pidettyä hallinnassa, tulee elämän eri osa-alueiden olla hallinnassa. Jos tavoittelet jatkuvasti täydellistä tehokkuutta sekä töissä, harrastuksissa että vapaa-ajalla, voi uupuminen olla lähellä.
Olen oppinut tämän perinpohjaisesti niin urheilija-ajoiltani, kilpaillessani 13 vuotta Suomen maajoukkueessa eri tasoilla, aina aikuisten EM- ja MM-tasolle asti, kuin myös urheilu-uran jälkeiseltä valmentajauralta 15 vuoden ajalta. Urheilussa se, joka harjoittelee eniten, ei voita – voittaja on se, joka harjoittelee viisaasti. Urheiluun liittyy olennaisesti oman kropan tunteminen sekä rasituksen ja levon suhde. Urheilijan tulee oppia tuntemaan, milloin on järkevää levätä, milloin harjoitella kevyemmin ja milloin puskea täysillä. Urheilijat rytmittävätkin yleensä harjoitteluaan niin, että kovempien harjoittelujaksojen väliin tulee säännöllisesti kevyempi jakso.
Työelämässä moni kuitenkin pyrkii puskemaan täysillä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen, mikä harvemmin on kestävää. Ihminen kestää yleensä hyvin hetkittäistä stressiä, mutta pitkittynyt stressi voi johtaa kokonaisvaltaiseen uupumukseen. Vaikka työelämässkin on tiettyä rytmitystä, ei tämä aina riitä. Meillä kaikilla on myös työn ulkopuolisia asioita ja velvollisuuksia, harrastamista, perhettä, ystävia ja muuta. Nämä tulisi saada sovitettua yhtälöön niin, että ehtii myös palautua.
Olen huomannut, että kokonaisrasituksen hallinta on tärkeää. Jos töissä on menossa nopeatempoisempi kausi, kannattaa pyrkiä karsimaan muita kuormitustekijöitä ja varmistaa riittävä lepo. Nukkumisen ja syömisen painottaminen voi kuulostaa kliseeltä, mutta ne kantavat pitkälle. Mieluisia harrastuksia ei myöskään kannata jättää pois, vaikka työt pyörisivät mielessä. Harrastukset nimenomaan edistävät hyvinvointia, palauttavat työstä ja antavat arkeen muuta ajateltavaa.
Miten esihenkilö voi ennaltaehkäistä työntekijöiden uupumusta?
Mielestäni esihenkilön tärkein tehtävä on kuunnella, olla läsnä ja järjestää tarpeeksi usein kahdenkeskistä keskusteluaikaa tiimiläistensa kanssa. Keskustelun kautta synnytät luottamusta ja tunnistat, jos jokin on vialla. Esihenkilön tulee vaalia kulttuuria, jossa tiimiläisillä on matala kynnys kertoa tuntemuksistaan ja pyytää apua mahdollisiin ongelmiin.
Jos jollakin tiimiläiselläni on haasteita, voin tilanteen mukaan esimerkiksi suositella häntä käyttämään työterveyspalveluitamme ja saamaan sitä kautta ammattilaisten apua. Itseäni hävetti laittaa ensimmäistä kertaa viestiä tilanteestani työterveyteen, koska “enhän minä kipeä ollut”. Taitava henkilökunta osasi kuitenkin nähdä hädän sanojeni taustalla ja sain nopeasti hyvää apua.
On tärkeää tutkia syitä, jotka ovat johtaneet uupumukseen. Kun havaitsemme uupumuksen ajoissa, voimme saavuttaa hyviä tuloksia tekemällä tarvittavia muutoksia työn järjestelyihin. Esimerkiksi esihenkilön ja työkavereiden tuki, työvaatimusten vähentäminen tai tiimityöskentelyn lisääminen voivat yhdessä omasta hyvinvoinnin huolehtimisen kanssa auttaa uupumuksen voittamisessa.
Jos työkyky on jo laskenut, tarvitaan aikaa toipumiseen sekä ammatillista apua. Vakavasti uupunut voi kärsiä psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta, joka on hoidettava ennen työnteon jatkamista. Yksilön tai oireiden hoito ei kuitenkaan yksistään riitä – työtilannetta täytyy uudelleenjärjestää, jotta työntekijä ei palaa entiseen kuormittavaan ympäristöön ja uuvu uudestaan.
Varsinaiseen työhön voi tietysti joskus olla vaikea tehdä suuria muutoksia. Lyhennetty työviikko on yksi mahdollisuus, jonka avulla voi rytmittää arkea ja painottaa lepoa. Olemme ottaneet myös konkreettisia askeleita, kuten selkeyttäneet työtehtäviä sekä poistaneet turhia ad-hoc -tehtäviä ja muita häiriötekijöitä, jotta työnteko olisi mahdollisimman sujuvaa. Kehittämisen varaa tällä saralla löytyy kuitenkin aina.
Avoimuus madaltaa kynnystä pyytää apua
YLE kertoi hiljattain työntekijöistä, jotka eivät uskalla kertoa työnantajilleen sairauspoissaolojensa todellista syytä ja valehtelevat esimerkiksi olevansa flunssassa. Tämä kertoo aika karua tarinaa yritysten kulttuurista. Me Evermadella haluamme vaalia ilmapiiriä, jossa omasta olostaan voi olla täysin avoin ja jaksamisestaan puhua ääneen. On myös hyvä huomata, että ihminen voi väsyä, vaikka viihtyy työssään. Itse olen kertonut uupumuksestani tiimille rehellisesti, sillä jos joku joutuu samaan tilanteeseen, toivon, että kokemukseni madaltaa kynnystä hakea apua. Empaattisuus, välittäminen ja toisen kuunteleminen ovat työuupumuksen ehkäisyssä erittäin tärkeää.
Kannustamme kaikkia pysähtymään ja kysymään kollegoiltaan “mitä sulle kuuluu?”. Tähän ohjataan myös esihenkilötyöllä, sillä esihenkilön tuki on vahvasti linkissä koettuun työhyvinvointiin. Jokainen team lead pitää tiimiläistensä kanssa kehityskeskustelujen lisäksi säännöllisiä juttutuokioita, joissa tärkein kysymys on “mitä sinulle kuuluu”. Haluamme aidosti kuulla, missä mennään ja mikä on henkilön jaksaminen ja fiilis juuri tällä hetkellä, kertoo Evermaden Head of People and Culture Kirsi Maijala.
Kuten kirjoitin, palautuminen on olennaista ja palautua voi tosi monella tavalla – ei ainoastaan sohvalle vajoamalla. Palautumiseen ja yhteisen hyvinvoinnin kehittämiseen on meillä tarjolla esimerkiksi aamuinen joogatunti ja padel-vuoro. Meillä kuka tahansa voi myös järjestää pienimuotoisia tapahtumia – yhteinen tekeminen työkavereiden kanssa esimerkiksi öljyvärimaalauksen, kiipeilyn tai pyöränhuollon merkeissä edistää yhteisöllisyyttä yli tiimirajojen. Uupumuksen ehkäisy on siis yhteinen tavoite, johon yrityksen kulttuuri ja jokainen työntekijä voi omalta osaltaan vaikuttaa. Uskon, että hyvinvointiin panostaminen tuo myös yrityksille selviä hyötyjä – loppuunpalamiset ja pitkät sairauslomat eivät ole kenenkään etu.
Entisaikojen “kyllä työtä voi tehdä hieman kipeänäkin” -ajattelu alkaa toivottavasti jo menettää suosiotaan. Toivon, että ihmiset uskaltavat myös ottaa seuraavana askeleen eli levätä tarpeeksi, ja jos psyykkinen puoli ei ole täysin kunnossa, hakea ammattiapua. Siinä ei ole mitään hävettävää, se on itsestään huolehtimista.
